​Nouseva mieli – Suomen skitsofreniayhdistys ry:n syyskokous järjestetään tiistaina 10.12.2019 klo 18-20.30 Helsingissä Myllypuron mediakirjastossa (Kiviparintie 2, Helsinki). Kokouksessa mm. vahvistetaan yhdistyksen toimintasuunnitelma, talousarvio, päätetään jäsenmaksun suuruus sekä valitaan hallitus ja puheenjohtaja vuodelle 2020.
 
Kokoukseen ovat tervetulleita kaikki yhdistyksen jäsenet sekä myös jäsenyyttä harkitsevat. Virallinen kokouskutsu lähetetään jäsenille marraskuun aikana.

Kansainvälistä Skitsofreniapäivää vietetään 24.5.
 
Suomen Skitsofreniayhdistys ry muutti kevätkokouksessaan nimensä muotoon Nouseva mieli - Suomen skitsofreniayhdistys ry. Yhdistyksen epävirallisena kutsumanimenä toimii tästä lähtien Nouseva mieli. Muutostarvetta perusteltiin sillä, että skitsofrenia on tunnetusti hyvin leimaava käsite, eikä sen käyttämistä ole pidetty nykytiedon valossa eettisesti eikä tieteellisesti erityisen perusteltuna.
 
”Skitsofrenia-käsitteen leimaavuus liittyy ennen kaikkea siihen, että skitsofreniaan katsotaan liittyvän häiriintynyt keskushermoston kehitys, vaikka tämän biologisen näkökulman ensisijaisuuden puolesta ei ole olemassa vakuuttavaa tieteellistä näyttöä. Tutkimusten valossa psykoosia edeltää yleensä vaikeita elämänkokemuksia, ja avoimen dialogin hoitomallista saatujen kokemusten perusteella neuroleptilääkitys ei yleensä olisi psykoosia hoidettaessa tarpeen, ” yhdistyksen puheenjohtaja Tapio Gauffin kertoo.
 
Psykoosi on kiehtova ilmiö

Näkökulmia psykoosiin on monia, eikä yksikään ole ainoa oikea. Juuri tämä tekee psykoosista huomattavasti kiehtovamman ilmiön kuin julkisuudessa esiintyvä yksipuolinen aivosairausnäkökulma antaa ymmärtää.
 
Moni kokee lääkityksen tärkeänä ja välttämättömänä, toiset kokevat psykoosin olleen henkinen herääminen, kolmannet kokevat psykoosin olleen looginen vastaus vaikeisiin elämänkokemuksiin. Toisissa kulttuureissa Suomessa psykoosisairaiksi kutsuttuja henkilöitä voitaisiin kutsua shamaaneiksi.
 
”Emme välttämättä saa koskaan lopullista vastausta siihen, mikä on psykoosi, mutta näkökulmaa avartamalla voimme lisätä ymmärrystä aiheesta”, Gauffin toteaa.
 
Kansainvälinen skitsofreniapäivä 24.5.

Tällä toimikaudella yhdistyksen merkittävänä tavoitteena on edistää psykoosin kokeneiden ihmisten yhteiskunnallista asemaa tekemällä psykoosikokemusta ymmärrettäväksi. Tietoisuutta skitsofreniasta pyrkii lisäämään myös kansainvälinen skitsofreniapäivä, jota vietetään 24. toukokuuta. 

Kutsu jäsenillemme kirjoittamaan blogiin.

Tarvitsemme eloa kotisivuillamme olevaan blogiin. Blogi on perustettu sivustollemme juuri jäseniä varten. Haluamme, että jäsenten ääni kuuluu kovaa ja laajalle, siksi haluamme laittaa sinut nettiin 😊

Blogin tarkoitus on esitellä jäsenten ajatuksia ja kokemuksia skitsofreniasta ja elämästä skitsofrenian kanssa, sekä ammattilaisnäkökulmaa skitsofreniaan.

Olisitko halukas kirjoittamaan arjestasi tai skitsofreniassa sinua mietityttävistä asioista Suomen skitsofreniayhdistyksen kotisivujen blogiin? Sinun ei tarvitse sitoutua kirjoittamaan toistuvasti, yksikin kirjoitus arjestasi tai mietteistäsi kiinnostaa.
 
Terveisin,
Sonja Parviainen, Suomen skitsofreniayhdistyksen jäsen ja kotisivuvastaava
 
Kirjoitukset osoitteeseen: skitsofreniayhdistys@gmail.com

Jukka Kuusela

Avoimen dialogin menetelmästä on puhuttu paljon. Menetelmä on saanut julkisuutta, ja pieni Keroputaan sairaala Torniossa Suomen Lapissa on noussut asiantuntijapiirien ja myös kuntoutujien tietoisuuteen paikkana, jossa menetelmää on kehitetty ja menestyksellä toteutettu. Keroputaalla on menetelmään käynyt tutustumassa myös ulkomaisia mielenterveysalan asiantuntijoita.


Mikä tarkkaan ottaen on sitten tuo Avoimen dialogin menetelmä? Helsingin Sanomien toimittaja luonnehti menetelmää kirjoittamalla, että ”ihmeellistä siinä on se, että siinä ei ole mitään ihmeellistä” 1. Aivan noin asia ei taida kuitenkaan olla, sillä tätä menetelmää on kehitetty vuosikymmeniä, ja tähänastisista hyvistä hoitotuloksista huolimatta menetelmää luultavasti vielä pyritään kehittämään ja hiomaan paremmin tarkoitustaan vastaavaksi. Ihmeellistä on kuitenkin se, että tätä järkeenkäyvää ja selväpiirteistä menetelmää ei ole jo aiemmin keksitty, kehitelty ja otettu käyttöön ja se, että menetelmää on paljon tutkittu ja kehitelty juuri Lapissa eikä esimerkiksi eteläisen Suomen keskuksissa. Jyväskylän yliopisto ja Keroputaan sairaala ovat tosin jo pitkään tehneet yhteistyötä tässä hankkeessa.


Avoimen dialogin menetelmää (Open Dialogue Approach; ODA) ei ole lähdetty kehittämään tyhjästä: mm. 1980-luvulla toteutettu skitsofreniaprojekti2 ja ns. tarpeenmukaisen hoidon malli (Need-Adapted Approach, NAA)3 4 ovat olleet sen taustalla. Mallin kehittämistyössä tavoitteena on ollut erityisesti parantaa psykoosien ja skitsofrenian hoitomuotoja, koska nämä asettavat aivan erityisiä haasteita terveydenhuollolle5. Muita tavoitteita ovat olleet kehittää ymmärrettävä, psykoterapeuttisesti orientoitunut hoitomalli erityisesti terveydenhuoltoon ensikontaktissa oleville skitsofreniapotilaille psykiatristen julkisten mielenterveyspalvelujen sektorille6. Torniossa kehitystyö alkoi jo 1980-luvun alkupuolella valtakunnallisen skitsofreniaprojektin aikana7 Keskeiset toimintatavat muodostuivat ja tarkentuivat 1990-luvulla hoidon kehittämis- ja tutkimustyön ohessa8.


Avoin dialogi-menetelmän perusperiaatteita ovat välitön apu kriisissä, verkostonäkökulma hoidon päätöksenteossa, joustavuus ja liikkuvuus, työtekijöiden vastuullisuus, hoidon psykologisen jatkuvuuden turvaaminen, epävarmuuden sietäminen ja dialogisuus vuorovaikutuksessa9. Hoitotapaamiset pyritään järjestämään 24 tunnin sisällä siitä, kun ao. henkilö, hänen lähipiirinsä tai muu taho on ottanut yhteyttä terveyspalveluihin. Niitä järjestetään jatkossa tarpeen mukaan (joissain tapauksissa useampia kertoja viikossa) ja niihin pyritään aina saamaan mukaan potilaan ja hoidosta vastaavien henkilöiden lisäksi asianomaisia viranomaisia ja potilaan sosiaalisen verkoston jäseniä10. Hoitosuunnitelma pyritään laatimaan yhdessä potilaan ja hänen lähipiirinsä kanssa.


Hoidon saatavuuden varmistamiseksi Keroputaan sairaalaan perustettiin vuonna 1987 yksikkö sairaalan ulkopuolisia potilaita varten. Yksikön tiimi koostuu psykiatrista, psykologista, laillistetusta psykiatrisesta sairaanhoitajasta ja mielenterveyshoitajasta. Tiimin tehtävänä on organisoida ensimmäinen hoitotapaaminen kaikkien sairaalaan ohjattujen potilaiden osalta yhdessä potilaan omaisten ja potilaan kanssa. Sairaalahoidon vähentymisen myötä avohoidon tarve on kasvanut, ja vuonna 1989 kaikkiin Länsipohjan alueen avohoitoyksiköihin perustettiin liikkuvat moniammatilliset hoitotiimit. Nämä tiimit mahdollistavat kotikäynnit ja joustavuuden eri hoitoyksiköiden välillä. Ammattihenkilöstön perusteellinen perheterapiakoulutus mahdollisti puolestaan Länsipohjan alueen yksiköissä ns. tapauskohtaiset moniammatillisen hoitotiimit, ja vuonna 1990 vastuu ko. hoitotiimien järjestämisestä ulotettiin koskemaan kaikkia psykiatrian ammattilaisia tällä alueella11.


Avoin dialogi-menetelmä on osoittautunut monien tutkimusten12 13 mukaan merkittäväksi ja tehokkaaksi hoitomuodoksi skitsofrenian ja psykoosien hoidossa. Tutkijat ovat korostaneet sitä, että Avoimen dialogin mukainen verkostokeskeinen toimintakulttuuri muuttaa psykiatrista hoitoa hyvinkin toisenlaiseksi14. Malliin liittyvissä seurantatutkimuksissa15 on todettu mm., että noin 40 % sairaalaan ohjatuista potilaista on voitu hoitaa kotona potilaan lähiverkoston kanssa16 17. Tehokkailla, jo hoidon alussa tehdyillä interventioilla pakkohoitoa ei tarvittu 15 %:ssa tapauksissa. Huomionarvoista on myös se, että vain noin 20 % sairaalaan ohjatuista henkilöistä lopulta tarvitsi sairaalahoitoa. Seurannan yhteydessä todettiin myös, että sairaalaan ei enää kroonistu uusia potilaita18 Keroputaan mallin seurannassa on myös saatu viitteitä siitä, että skitsofrenian ilmaantuvuus pienenee19.


Avoimen dialogin kehittämistyön alkutaipaleella, ns. akuutin psykoosin integroidun hoidon projektissa (API), kävi jo ilmi, että hoitokulttuurin muuttumisen seurauksena kontrolliin perustuvien hoitomenetelmien tarve väheni olennaisesti20 Alustavassa ensimmäisessä seurannassa Avoimen dialogin mallin mukaista hoitoa verrattiin tavanmukaiseen hoitoon. Länsipohjan alueella perhekeskustelut olivat tavanomaiseen hoitoon nähden keskeisemmässä roolissa, potilaat merkitsevästi vähemmän sairaalassa, ja heistä vain 30% käytti neuroleptilääkitystä (verrokeilla osuus oli 100%)21 22.


Länsipohjan alueen potilailla esiintyi seurannan tulosten mukaan myös vähemmän psykoottisia oireita ja vähemmän relapseja (26%, verrokit 71%). Työtilanne Länsipohjan potilailla oli myös parempi verrokkeihin nähden (23% sairauslomalla tai eläkkeellä, vastaava osuus vertailuryhmässä 55%). Tutkijat huomauttavat, että tuloksia voidaan pitää tutkimusryhmien pienuuden vuoksi vain viitteellisinä. Ne ovat kuitenkin rohkaisevia, koska tulokset näyttävät historiallisessa vertailussa säilyvän samalla tasolla 23.


Keskeistä hoitotyön onnistumiselle Länsipohjan alueella Lapissa on ollut paitsi hoitokäytäntöjen muuttuminen niin myös hoitohenkilökunnan koulutus ja sen kautta hyvä ammattitaito. Länsipohjan alueella hoitokäytäntöjä ja koulutusta on kehitetty yhtäaikaisesti. Sairaanhoitopiiri on järjestänyt työpaikoilla vuodesta 1989 lähtien erityistason perheterapiakoulutusta, ja noin sata ko. alueen ammattilaista on saanut näin psykoterapeutin pätevyyden24. Työntekijöitä on tämän lisäksi rohkaistu käymään muitakin terapiakoulutuksia (esimerkiksi psykodynaamisen ja kognitiivisen psykoterapian koulutuksia)25.


Avoimen dialogin menetelmä on viisas ja tuloksellinen hoitomuoto, jonka käytön soisi pikaisesti leviävän kaikkiin Suomen mielenterveyspalveluihin ja -yksiköihin. Kognitiivisen psykoterapian ja muiden uusien hoitomuotojen ohella tämä hoitomuoto luo uutta uskoa, mielekkyyttä ja tehoa skitsofrenia- ja psykoosikuntoutukseen.


Kiitokset
Professori Jaakko Seikkula Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselta on ystävällisesti tarkistanut kirjoituksen, josta avusta hänelle parhaat kiitokset.

​
Dokumenttielokuva Avoimesta dialogista:
​www.youtube.com/watch?v=c4aKg7gZZrk



1 Berner A-S. (2012). Torniossa mielenterveys toimii. HS 16.12.2012.


2 Skitsofreniaprojekti 1981-1987. Skitsofrenian tutkimuksen, hoidon ja kuntoutuksen valtakunnallisen kehittämisohjelman loppuraportti. Lääkintähallituksen opaskirja nro 4, Helsinki: Valtion painatuskeskus 1988.


3 Alanen Y., Lehtinen K., Räikköläinen V., Aaltonen J. (1991). Need-adapted treatment of new schitzophrenic patients: experienses and results of the Turku Project. Acta Phychiatr Scand 1991; 83: 363-72.


4 Lehtinen K. (1993). Family therapy and schitzophrenia in public mental health care. Turun yliopiston julkaisuja, sarja D, 106/1993.


5Seikkula J., Alakare B. (2004). Avoin dialogi: vaihtoehtoinen näkökulma psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Duodecim; 120: 289-96.


6 Aaltonen J., Seikkula J., Lehtinen K. (2011). The Comprehensive Open Dialogue Approach in Western Lapland: I. The incidence of non-affective psychosis and prodomal states. Psychosis; vol. 3, no. 3, October 2011, 179-191.


7 Seikkula J., Alakare B. (2004). Emt.


8 Seikkula J. 1991. Perheen ja sairaalan rajasysteemi potilaan sosiaalisessa verkostossa. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Sosial Research, 1991: 80.


9 Seikkula J., Alakare B. (2004). Emt.


10 Aaltonen J. et al. (2011). Emt.


11 Aaltonen J. et al. (2011). Emt.


12 Aaltonen J., et al (2011). Emt.


13 Seikkula J., Alakare B. and Aaltonen J. (2011). The Comprehencive Open-Dialogue Approach in Western Lapland: Long-term stability of acute psychosis outcomes in advanced community care. Psychosis; vol. 3, no. 3, October 2011, 192-204.


14 Seikkula J., Alakare B. (2004). Emt.


15 Seikkula J. (2002a). Keroputaan mallista avoimeen dialogiin: Keroputaan pitkä kokemus psykiarian yleiseksi malliksi? Kirjassa: Haarakangas k., toim. Mielisairaala muuttuu. Helsinki: Suomen Kuntaliitto, 2002: 88-96.


16 Seikkula J. (1991). Emt.


17 Keränen J. (1992). Avohoitoon ja sairaalahoitoon valikoituminen perhekeskeisessä psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research, 1992: 93.


18 Tuori T. (1994). Skitsofrenian hoito kannattaa. Raportti skitsofrenian, tutkimuksen, hoidon ja kuntoutuksen valtakunnallisen kehittämisohjelman 10-vuotisarvioinnista. Helsinki: Stakesin raportteja 1994: 1432.


19 Aaltonen J., Seikkula J., Alakare B., Haarakangas K., Keränen J., Sutela M. (1997). Western Lapland project: A comprehensive family- and network centered community psychiatric project. ISPS. Abstracts and lectures 12-16 October 1997. Lontoo, s. 124.


20 Lehtinen V., Aaltonen J., Koffert T., Räkköläinen V., Syvälahti E. (2000). Two year outcome in first-episode psychosis treated according to an integrated model. Is immediate neuroleptisation always needed? Eur Psychiatry. 2000; 15: 312-20.


21 Seikkula J., Alakare B., Aaltonen J., Holma J., Rasinkangas A., Lehtinen V. (2003). Open dialogue approach: treatment principles and preliminary results of a two-year follow up on first episode schitzophrenia. Ethical Hum Services Sci 2003.


22 Seikkula J., Alakare B. (2004). Emt.


23 Seikkula J., Alakare B. (2004). Emt.


24 Seikkula J., Alakare B. (2004). Emt.


25 Aaltonen J. et al. (2011). Emt.